​Työpaikkakiusaaminen on toistuvaa, pitkään jatkuvaa kielteistä kohtelua, loukkaamista, mitätöintiä tai sosiaalista eristämistä. Kiusaaminen etenee prosessina, jonka seurauksena kohteeksi joutunut ajautuu puolustuskyvyttömään tilanteeseen.


Näin Työterveyslaitos määrittelee työpaikkakiusaamisen. Aina kiusattu ei edes hahmota tai tunnista olevansa kiusattu. Ainakaan heti. Kiusattu saattaa jopa hävetä omia tuntemuksiaan ja ajatella, että ehkä kuvittelee kaiken. Tai ylireagoi. Koska eihän näin voi tapahtua juuri minulle. Mutta näin tapahtui minulle. Edelleen tuntuu pahalta edes myöntää tämä itselleen. Olen epäonnistunut. 

Esihenkilöasemassa tilanne on vielä hankalampi. Mikäli yrityksessä on ollut pidempään tilanne, jossa ohjeistus ja toimintamallit eivät ole selkeät, on yleistä tyytymättömyyttä, klikkiytymistä ja eriarvoisuuden tunnetta, saattaa uusi työntekijä ja/tai esihenkilö astua suoraan ansaan. Varsinkin, jos uusi esihenkilö tekee minkäänlaisia muutoksia. On hämmästyttävän helppoa kohdistaa tyytymättömyys yhteen henkilöön. Se saattaa lähteä parin työntekijän kahvihetkestä, jossa ” tunnustellaan ” tilannetta. ” Mitä olet mieltä tästä meidän uudesta esihenkilöstä. Vaikuttaa olevan aikamoinen tapaus ” tai ” ei selvästikään ymmärrä yhtään miten täällä hommia hoidetaan. Turha tulla opettamaan ” Kollega on samaa mieltä. ” Meillä on aina tehty näin ja tehdään jatkossakin ” Ja näin helposti kiusaajien ydinporukka on muodostunut. 

Seuraavana päivänä mukaan on otettu kolmaskin kolleega, jolla on myös omia mielipitä esihenkilöstä ja lisähöysteenä myös ” yhdeltä tutulta kuultua lisäinfoa kyseisestä henkilöstä ”. Muu tyytymättömyys unohtuu hetkeksi kun yhteistä inhoa ruokitaan ja lietsotaan. Tässä kohtaa esihenkilö saattaa jo aistia tiettyjä asioita mutta riippuu paljon työkokemuksesta ja itseluottamuksesta, tekeekö asialle jotakin konkreettista vai jääkö seuraamaan tilannetta ja toivoo, että kyllä tämä tästä. Minun neuvoni on, että tee asialle jotain. Älä jää odottamaan, että tilanne paranee itsestään.

Esihenkilöiden kohdalla usein ajatellaan, että koska he ovat korkeammassa palkkaluokassa, tulee heidän ” kestää vähän enemmän ”. Näin minäkin pitkään ajattelin ja uskoin vakaasti, että kunhan vain jaksan tsempata, minut hyväksytään osaksi työyhteisöä ja joskus vuosien päästä yhdessä nauretaan sille, miten hankalaa alku oli. 

Olin edellisessä työpaikassani pidetty esihenkilö. Sain aina arvioinneissa hyvää palautetta ja vaikka työ välissä oli fyysisesti raskasta ja kuormittavaa, tiimini yhteishenki ja lojaalisuus kantoi niiden vaikeidenkin hetkien yli. Erimielisyyksiäkin toki oli ja se on täysin normaalia ja kuuluu työelämään. Ne käytiin läpi ja selvitettiin ja matka jatkui. 

Jossain kohtaa aloin miettiä, että olisiko vielä tässä kohtaa työuraa mahdollisuus kokeilla jotakin uutta ja erilaista. Vastaan tuli mielenkiintoinen paikka, jota hain ja tulin valituksi. Ja siitä tämä kaikki alkoi. ​