Olen aina nauttinut työnteosta ja se on aina ollut iso osa minua ja identiteettiäni. Nautin tiimityöstä ja yhdessätekemisestä, yhteisistä onnistumisista ja myös ihan arkisesta aherruksesta. Olen ollut isoissa yrityksissä samoin kuin keskisuurissa. Yhteistä näissä työpaikoissa on ollut selkeät prosessit ja selkeät ohjeistukset toimintatavoista. Näillä en tarkoita sitä, etteikö olisi saanut olla oma itsensä ja tehdä työstä omannäköistä vaan tarkoitan sillä henkilöstöhallinnon ohjeistusta, ohjeistusta esihenkilöille ja ylipäätään mitä arvoja yrityksellä on ja miten niitä odotetaan toteutettavan arjessa. Ja sitten on näitä erilaisia yrityksiiä. Niitä, missä huono käytös sallitaan toisille. 

En uskalla kirjoittaa tätä tunnistettavasti enkä edes kertoa alaa enkä muutakaan, mistä minut saatettaisiin tunnistaa. Elin ahdistuksessa monta vuotta toivoen, että tilanne rauhoittuisi. Niin ei kuitenkaan käynyt. Minä, joka pidin itseäni vahvana ja rohkeana ihmisenä, murenin pikkuhiljaa pieneksi hiirulaiseksi ja ammatillinen itsetuntoni oli ja on enää hiekanmurusen kokoinen.

Tästä on hyvä aloittaa. En tiedä lukeeko tätä kukaan ja sekin on ihan ok. Mutta jos luet ja erityisesti, jos koet itse olevasi työpaikkakiusattu, saat tästä toivottavasti vertaistukea.